Joukko koostui tasasesti kummankin joukkueen kannattajista. Lisäksi joukossa
oli hengaajia, jotka tulivat nauttimaan lätkämatsin kokonaistunnelmasta ilman
isompia intohimoja kummankaan joukkueen puolesta tai vastaan. Itsekin
lukeuduin juuri tähän kastiin, koska minun fanittamani joukkue ei ollut
paikallispelissä paikalla.

Täytyy sanoa, että nautin pelistä ajoittain jopa enemmän kuin, jos
olisin ollut jommankumman fani. Lätkä on kokonaisvaltaisesti
niin äijäpeli, että siitä voi nauttia parhaimmillaan kummankin suorituksien
onnistumisesta. Tällä kertaa ei vastajien inho värjännyt kummankaan
joukkueen suorituksia vähättelevästi. Aika kivaa!

Psykologista sodankäyntiä käytiin todelliste fanien välillä jo ennen matkan alkua hallille.
Siis heti kokoontumisesta lähtien.

Ensin oli selkeää pilkkaa ja hiukan ivaa. Kohta ilmassa leijui testosteri ja vahva uho.
Tämä vaihe alkaa vaatimaan myös kielellistä lahjakkuutta, jotta oman joukkueen
mahti pysyy edes kohtalaisesti uskottavana. Reuna huomautuksilla pidetään
kuitenkin "asia" huumorin puolella ja samalla varotaan, että toisen fanin herjoihin
ei vastata persoonaan osuvilla kuiteilla.

Hallille päästyä luulisi olevan jo sellainen uho päällä, että vaatteet ryvettyisi
likaisessa loskassa ja repeilisi riuhtovista otteista, mutta ei. Hallin nurkilla
aletaan jo sovitella ja varmistella "uhkakuvat" tunnustaen. Esitellään "tietoa"
ja "realismia" eliheikkoja osa-alueita, joita nyt yhtäkkiä onkin . Nämä
mututietoiset "tosiasiat" luovat epävarmuutta tulevan voiton mahdollisuuksista.
Se tunnustetaan pää painuksissa ja muutama kostea kyynel silmäkulmassa.
Kokonaisilmapiiriin tulee siis hiukan liennytystä tuovia tekijöitä.

Itse ottelu oli SM-liigan tasoista vääntämistä ihan lätkäfiiliksiä myöten.
Väliajalla sai ostaa makkaraa ja matsissa sai karjua eli hauskaa oli.